Metsäbiologian kerho

Talousmetsien luonnonhoitoa on harjoitettu noin 25 vuotta. Tänä aikana monet luonnonhoidon keinot – elävät säästöpuut, kuolleen puuston ja arvokkaiden luontokohteiden säästäminen – ovat vakiintuneet metsätalouden arkisiksi käytännöiksi ja ne kuuluvat olennaisesti metsänhoitosuosituksiin ja metsäsertifiointiin. Ovatko nämä luonnonhoidon keinot oikeita, tehokkaita ja riittävän laaja-alaisia? Miten luonnonhoitoa pitäisi kehittää muuttuvissa ympäristöoloissa?

Ohjelma

Metsäbiologian kerho

13.45 – 14.45
PEFC-metsäsertifioinnin ympäristökriteerit – viherpesua vai tutkimustietoon perustuvaa luonnonhoitoa? Petri Keto-Tokoi, Tampereen ammattikorkeakoulu
Elävien säästöpuiden valinta ja olemassa olevan lahopuuston säilyminen uudistushakkuissa: hakkuukohteiden ennakko- ja jälkimittaus, Juha Siitonen, Luonnonvarakeskus; Jarmo Laitinen, Suomen metsäkeskus; Pekka Punttila, Suomen ympäristökeskus 
Talousmetsien luonnonhoidon laadun seurannan kehittäminen: Luontolaatu-hanke, Hannes Pasanen, Tapio oy; Kari T. Korhonen, Luonnonvarakeskus; Jarmo Laitinen, Suomen metsäkeskus; Jarkko Partanen, Suomen metsäkeskus; Pekka Punttila, Suomen ympäristökeskus; Riitta Raatikainen, Suomen metsäkeskus; Lauri Saaristo, Tapio oy; Juha Siitonen, Luonnonvarakeskus

14:45-15:15 Kahvitauko

15:15-16:30
Vaikuttava luonnonhoito edellyttää muutoksia metsätalouden tiedonkäytön tavoissa, Sari Pynnönen, Helsingin yliopisto; Teppo Hujala, Itä-Suomen yliopisto
Metsähallitus Metsätalous Oy:n luonnonhoito monipuolistuu, Ann-Mari Kuparinen, Metsähallitus Metsätalous oy
Luonnon monimuotoisuuden lisääminen UPM:n omistamissa metsissä, Timo Lehesvirta, UPM-Kymmene oyj; Matti Maajärvi, UPM-Kymmene oyj
Metsänhoidon vaikutus ihmisten psykologiseen elpymiseen, kenttäkoe; Jenni Simkin, Luonnonvarakeskus; Ann Ojala, Luonnonvarakeskus; Liisa Tyrväinen, Luonnonvarakeskus
 
Metsäbiologian kerhon yhteyshenkilö Niko Kulha (etunimi.sukunimi [ät] helsinki.fi).