Professori Eero Nikinmaa menehtyi 17.3.2017 kotonaan Vihdin Tervalammilla sairastettuaan pitkään ALS-tautia. Hän oli syntynyt 14.2.1961 Virolahdella. Eero menetti äitinsä jo lapsena, mutta isä kasvatti perheensä kolme poikaa sivistys- ja tiedemyönteisessä ilmapiirissä, sillä Eeron lisäksi myös Mikko-veljestä tuli merkittävä tutkija eläintieteen alalla.

Eero kävi lukion Walesissa kansainvälisessä Atlantic Collegessä ja aloitti metsätieteiden opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1981. Opiskelukaverit oppivat tuntemaan Eeron opinnoistaan kiinnostuneena, analyyttisena opiskelijana, joka osasi rakentavasti kyseenalaistaa oppimaansa. Hänellä oli aikaa myös urheiluharrastuksiin ja opiskelijaelämän rientoihin. Eero oli jo nuorena hankkinut laajan yleissivistyksen, joka teki hänestä mielenkiintoisen keskustelijan, kun metsätieteiden opiskelijat kokoontuivat parantamaan maailmaa. Metsäylioppilaista Eero löysi myös Hanna-puolisonsa. Heidän perheessään on kolme lasta, kaksospojat Miika ja Sakari ja tytär Laura.

Ei ollut kenellekään yllätys, että Eero lähti tutkijanuralle. Pro gradu- ja väitöskirjatyönsä Eero teki puiden aineenvaihdunnan toiminnallisesta mallinnuksesta professori Pertti Harin tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa. Ura jatkui post doc –tutkijana professori Christian Messierin tutkimusryhmässä Quebecin yliopistossa Montrèalissa. Sieltä hän palasi Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselle, jossa hän johti omaa tutkimusryhmää ja eteni professorin tehtävään. Hänen tutkimusryhmässään tutkittiin puiden ekofysiologiaa monipuolisesti. Uransa edetessä Eero profiloitui etenkin puiden toiminnan mallintajana ja ilmastonmuutoksen metsävaikutusten asiantuntijana. Eerolla oli myös merkittävä rooli uuden tieteenalan, rakenteellis-toiminnallisen kasvimallinnuksen kehittäjänä. Niiden avulla kasvien elintoimintoja mallinnetaan  kolmiulotteisesti kuvatun rakenteen sisällä. Suomessa rakenteellis-toiminnallinen puumallinnus alkoi Eeron ja Metlan tutkijan Risto Sieväsen Hyytiälän saunassa käymistä keskusteluista siitä, millainen olisi optimaalinen puun elintoimintojen ja rakenteen kokonaisuutta kuvaava malli. Pohdintojen perusteella syntyi ensimmäinen LIGNUM-malli, joka on kehittynyt merkittäväksi puiden ekofysiologian tutkimuksen työkaluksi. Kun kansainvälinen yhteistyö samoja ongelmia pohtineiden ranskalaisten tutkijoiden kanssa käynnistyi, voidaan sanoa uuden tutkimusalan syntyneen.

Eero oli jo opiskelijana kansainvälisesti suuntautunut ja hän osallistui Helsingin yliopiston metsänarvioimistieteen laitoksen koordinoimaan opiskelijoiden kylämetsätalouden kehityshankkeeseen Meksikossa metsänarviointitöiden suunnittelijana ja johtajana. Syrjäisessä vuoristokylässä työskennellessä Eeron neuvokkuus ja käytännöllisyys olivat monesti tarpeen, mm. silloin kun maastoauto teki lakon kaukana kylästä. Hän toimi myös myöhemmin kansainvälisissä yhteistyötehtävissä latinalaisessa Amerikassa.

Eero toimi aktiivisesti Suomen Metsätieteellisessä Seurassa. Hän oli Seuran sihteerinä vuosina 1994-1997 ja hallituksen jäsenenä vuosina 2005-2010. Hän sai Suomen Metsätieteellisen Seuran mitalin ansiokkaasta työstä seuran tarkoitusperien ja toiminnan hyväksi vuonna 1999 ja pronssisen Cajander -ansiomitalin ansiokkaasta toiminnasta metsätieteiden hyväksi vuonna 2011.

Tutkijana Eero oli tuottelias. Helsingin yliopiston TUHAT-tietokannassa hänellä on 244 julkaisua, joista 169 on vertaisarvioituja. Erityisen merkittäväksi Eeron tieteellisen tuotteliaisuuden tekee se, että hän sairasti 10 vuotta lihaksia rappeuttavaa ALS-tautia. Viimeiset elinvuotensa Eero teki tutkimusta pääosin kotonaan. TUHAT-tietokantaan on vielä tämän vuoden alkukuukausina merkitty neljä uutta julkaisua.

Kollegat ja ystävät muistavat Eeron ennen kaikkea hyväntuulisena, sivistyneenä ja ideoita pursuavana työ- ja keskustelukumppanina. Hänen rakkautensa tieteeseen innosti kaikkia työkavereita myös tutkimustyön vaikeina hetkinä. Kaikkein tärkeintä Eeron elämässä oli kuitenkin puoliso ja lapset.